MITTELSPITZ JA KLEINSPITZ
menestyneet
kasvattini
kasvattamani
mittelspitzit koiranetissä
kasvattamani
kleinspitzit koiranetissä
Mittelspitzejä olen jo kasvattanut vuodesta 1999 ja saanut siinä menestystä jo 13 Kansainvälistä muotovaliota on tullut ja tällä hetkellä 23 Suomen muotovalioa.
Kleinspitzeissä ensimmäinen
varsinainen pentue (vaihdokkeja jos ei lasketa ) sai päivän valon
18.10.2005, ja valioita on 2.
Alla olevat tekstit ovat suorat lainaukset Mittelspitz- ja Pienpystykorva-yhdistysten
kotivuilta:
Kaikki
saksanpystykorvat - pomeranian, kleinspitz, mittelspitz, großspitz ja
wolfspitz - polveutuvat Canis familiaris palustris -rodusta, joka on todennäköisesti
koiraroduista vanhin. Erikokoisia pystykorvia on Saksassa perinteisesti käytetty
vahti- ja pihakoirina ja 1800-luvulla pieniä yksilöitä alettiin
jalostaa seura- ja näyttelykoiriksi. Jako eri rotuihin on tehty vasta 1900-luvulla,
joten kleinspitz-pentueisiin saattaa edelleen syntyä joko liian pieniä
tai suuria yksilöitä.
MITTELSPITZ
Mittelspitz kuuluu saksanpystykorvien viisijäseniseen perheeseen, joista
se on keskimmäinen kokonsa puolesta ja historiallisesti se alkuperäisin
ja vanhin rotu. Pienin muunnoksista on pomeranian ja suurin keeshond. Mittelspitz
oli alun alkujaan maatilojen ja käsityöläisten vahtikoira. Näistä
ajoista sille on jäänyt muistoksi varoittava haukku, jonka se päästää
ilmoille kuullessaan vieraita ääniä. Turhaan räksyttämiseen
mittelspitz syyllistyy kuitenkin harvoin, se suhtautuu varoittamistehtäväänsä
sen vaatimalla vakavuudella.
Luonteeltaan mittelspitz on seurallinen, uskollinen, valpas ja ystävällinen,
usein suorastaan iloinen. Se tulee toimeen toisten koirien ja lasten kanssa,
mutta tietenkin on muistettava mittelspitzin koko (30-38 cm), minkä vuoksi
pienten lasten riepuleluksi tästä koirasta ei ole. Mittelspitz suhtautuu
vieraisiin hieman epäluuloisesti, mutta se ei ole arka eikä aggressiivinen.
Mittelspitz on oiva harrastuskoira, se on helppo kouluttaa ja tekee kaikkensa
miellyttääkseen omistajaansa. Agilityyn rotu sopii todella hyvin,
eikä tokoilukaan ole vaikeaa.
Mittelspitzit ovat kilpailleet edellä mainittujen lajien lisäksi myös
koiratanssissa menestyksekkäästi. Säänkestävyys, sinnikkyys
ja pitkäikäisyys ovat rodun valtteja. Mittelspitz on uskollinen omistajalleen,
mutta hyvin sopeutuvainen – siksi mm. matkustaminen mittelspitzin kanssa on
helppoa ja vaivatonta.
Mittelspitzin ylpeys on sen kaunis, mutta helppohoitoinen turkki. Paksu, pehmeä
pohjavilla pitää koiran lämpimänä, kun pitkä,
pysty peitinkarva suojaa likaantumiselta. Vaikka turkki on komea, ei se ole
lainkaan vaikea pitää kauniina. Aikuinen koira tulee harjata noin
viikon kahden välein, eikä pestäkään tarvitse kuin
muutaman kerran vuodessa. Pennulle jo käsittelyn vuoksi harjaamista suositellaan
useammin.
Mittelspitz on erittäin terve rotu, esiintyviä sairauksia ovat oikeastaan
vain patellaluksaatio (polven sijoiltaan meno) ja silmäsairauksista PRA,
RD ja HC. Epilepsiaa ja Addisonin tautia on todettu jonkin verran englantilaisessa
kannassa. Rodulle tyypillisiä sairauksia tai vaivoja mittelspitzeillä
ei esiinny.
Kasvatustyössä tulee erityisesti painottaa mittelspitzin olemuksen
säilymiseen. Ihanteena on, että mittelspitzillä on mahdollisimman
kettumainen pää ja valpas, kirkas katse. Sen korvat ovat pienet, kolmionmuotoiset
ja tarkkaavaisesti pystyssä kannetut. Mittelspitzin tulee kantaa tuuheaa
häntäänsä terhakkaasti selän päällä.
Koiran liikkeet ovat tehokkaat, sujuvat ja joustavat. Kaunis turkki muodostaa
kaulan ympärille harjamaisen kaulurin ja takareisiin ns. housut. Väripuhtauteen
tulee myös kiinnittää huomiota, eikä valkoisia merkkejä
sallita. Hyväksytyt värit ovat: (puhtaan) valkoinen, musta, ruskea,
oranssi, harmaa, oranssi-soopeli, kerma-soopeli, kerma, black&tan ja kirjava
(valkoinen päävärinä). Englannissa ja Australiassa käytettävä
rotumääritelmä hyväksyy kaikki värit, minkä vuoksi
mittelspitzeillä tavataan satunnaisesti myös muita värejä.
Näyttelyissä mittelspitzit arvostellaan kolmessa eri väriryhmässä:
valkoinen (weiss), musta ja ruskea (schwarz/braun) ja muut värit (neu farben).
Jokaiselle väriryhmälle jaetaan CACIB:it erikseen.
Mikäli koira on liian suuri kleinspitziksi tai pieni mittelspitziksi tai
rekisterissä väärässä väriryhmässä,
se voidaan näyttelyssä muuttaa 15 kuukautta täytettyään
rodusta (kleinspitz/mittelspitz) toiseen tai muuttaa 9 kuukautta täytettyään
väriryhmästä toiseen tuomarilausunnolla. Tässä Suomi
noudattaa rodun kotimaan käytäntöä.
KLEINSPITZ
Kleinspitz on suosittu rotu kaikissa
Euroopan maissa, mutta Yhdysvalloissa ja Kanadassa niitä ei juuri ole,
koska ainoastaan pomeranian on siellä hyväksytty virallisesti. Maassamme
kleineja on ollut vuodesta 1987, jolloin ensimmäiset yksilöt tuotiin
Iso-Britanniasta. Rodun suosio on kasvanut viime vuosina voimakkaasti, ja vuosittaiset
rekisteröinnit ovat ylittäneet jo kahdensadan pennun rajapyykin. Vuonna
2004 kleinspitzejä rekisteröitiin Suomessa jo 256. Kleinspitzejä
on tuotu myös rodun kotimaasta Saksasta, Tanskasta, Hollannista, Ranskasta,
Englannista, Venäjältä ja Tsekeistä.
Luonteeltaan
kleinspitz on eloisa, leikkisä, ystävällinen ja tarmokas. Vahtimisvietin
voimakkuus vaihtelee yksilön mukaan, mutta valppaana ja terhakkaana koirana
kleini saattaa olla herkkähaukkuinen. Toimintakykyä ja -halukkuutta
rodusta löytyy, mistä todisteena ovat monet luonnetestin erinomaisin
pistein läpäisseet yksilöt. Oppivainen ja helposti koulutettava
rotu soveltuu erinomaisesti muun muassa agilityyn ja tokoon. Omistajaansa kleini
kiintyy usein hyvinkin voimakkaasti.
Kleinspitz ei vaadi omistajaltaan
suunnatonta kuntoiluintoa, vaikkakin se jaksaa innostuneesti mukana lenkillä
ja saattaa ryhtyä vielä kotonakin peuhaamaan. Koira pysyy omassa pihassa,
eikä sillä ole metsästysviettiä. Kleinspitz tulee hyvin
toimeen ihmisten ja toisten koirien sekä eläinten kanssa. Sopeutuvaisena
rotuna se on helppo ottaa mukaan kaikkialle. Kleinspitz soveltuu myös lapsiperheisiin,
kunhan lapset opetetaan käsittelemään koiraa jo pennusta lähtien
oikein.
Kleinspitzeiltä tulee yhdistyksen jalostusohjesäännön
mukaisesti tarkistaa polvet ja silmät ennen jalostuskäyttöä,
ja toki tutkimista suositellaan kotikoirillekin. Muutamia polvivikaisia yksilöitä
on tavattu, mutta pääpiirteittäin tilanne on kuitenkin hyvä.
Kleinspitz on terve ja pitkäikäinen rotu, eikä sillä ole
juurikaan tavattu perinnöllisiä sairauksia. Kleinspitz-narttu synnyttää
1-6 pentua (keskiarvo 2) yleensä ilman eläinlääkärin
apua.
Kleinspitzin ihannesäkäkorkeus on 26 cm, josta sallitaan
kolmen sentin poikkeama molempiin suuntiin. Paino määräytyy koon
mukaan ja on keskimäärin 3-5 kg.
Näyttelyissä
kleinspitz on jaettu kolmeen eri väriryhmään - valkoinen, musta
& ruskea ja muut värit - joista jokainen arvostellaan omana rotunaan.
Muut värit kattavat kaikki mainitsemattomat värisävyt, joten
värien kirjo on melkoinen. Sallittuja ovat lähes kaikki värit,
esimerkiksi oranssi, kerma, sudenharmaa, oranssisoopeli, kermasoopeli ja black&tan.
Kleinin tulee kuitenkin olla yksivärinen, eikä sillä saa olla
valkoisia tai muunvärisiä laikkuja turkissaan. Poikkeuksen tekevät
kaksiväriset koirat, joiden valkoiseen turkkiin on tasaisesti jakaantunut
laikkuja. Päävärinä on aina valkoinen, mutta laikut voivatkin
sitten olla minkävärisiä tahansa.
Kleinspitzin tuuhea
ja runsas turkki ei näyttävyydestään huolimatta tarvitse
mitään erityistoimenpiteitä. Koira harjataan säännöllisesti
luonnonharjasharjalla vastakarvaan, jolloin turkki jää pöyheästi
pystyyn. Karvanlähdön aikaan on syytä irrottaa esimerkiksi kammalla
kaikki irtonainen karva pois. Uroksilla karvanlähtö on vuosittain,
nartuilla hieman useammin. Luonnollisesti yksilöllisiä eroja esiintyy
niin karvanlähdön kuin karvan määrän ja tuuheudenkin
suhteen. Kleinspitz ei ole trimmattava rotu, ja näyttelyihin siltä
siistitään ainoastaan tassut sekä mahdollisesti hapsottavat korvakarvat.
Suomessa kleinspitzit ovat hyvin korkeatasoisia, ja varsinkin mustat
ja ruskeat yksilöt ovat valloittaneet menestyksekkäästi maailmaakin.
Koiria on viety jonkin verran myös ulkomaille.
Kasvatustyössäni pyrin kasvattamaan rotumääritelmän
mukaisia, hyvä luonteisia ja terveitä mittelspitzejä ja kleinspitzejä.
Rotumääritelmä:
Saksanpystykorvat
(Deutscher Spitz)
FCI:n ryhmä 5 Pystykorvat
ja alkukantaiset tyypit (alaryhmä 4)
Mittelspitz
Alkuperämaa: Saksa
Käyttötarkoitus: Vahti- ja seurakoiria.
Lyhyt historiaosuus : Saksanpystykorvat ovat kehittyneet kivikautisesta suokoirasta (Canis familiaris palustris Rüthimeyer) ja myöhemmin esiintyneestä "paaluasutuspystykorvasta". Ne ovat Keski-Euroopan vanhinta koirarotua, josta useat muut rodut ovat kehittyneet.
Yleisvaikutelma: Pystykorvien kaunis karvapeite herättää ihastusta. Se on runsaan aluskarvan ansiosta pysty. Kaulaa ympäröivä, runsas harjamainen kauluri ja tuuheakarvainen, terhakkaasti selän päällä oleva häntä ovat erityisen huomiotaherättäviä. Kettumainen pää, tarkkaavaiset silmät ja teräväkärkiset, pienet ja toisiaan lähellä pystyssä olevat korvat antavat näille pystykorville ominaisen pirteän ulkonäön.
Tärkeitä mittasuhteita: Säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 1 : 1
Käyttäytyminen / Luonne: Saksanpystykorva on aina valpas, eloisa ja poikkeuksellisen uskollinen omistajalleen. Se on hyvin oppivainen ja helppo kouluttaa. Epäluuloisuus vieraita kohtaan ja puuttuva metsästysvietti tekevät siitä ihanteellisen kodin ja pihan vartijan. Se ei ole arka eikä aggressiivinen. Säänkestävyys, sinnikkyys ja pitkäikäisyys ovat sen erinomaisia ominaisuuksia.
Pää
Kallo-osa: Keskikokoinen pää vaikuttaa ylhäältä katsottuna
takaosastaan leveimmältä ja kapenee kiilamaisesti kohti kuononkärkeä.
Otsapengr: Vaihtelee kohtuullisen erottuvasta selvästi erottuvaan, ei kuitenkaan
jyrkkä.
Kirsu: Pyöreä, pieni ja täysin musta, ruskealla koirilla tummanruskea.
Kuono-osa: Ei liian pitkä, ei karkea eikä suippo, sopusuhtainen kalloon
nähden. ( mittelspitzillä kuonon suhde kalloon on noin 2 : 3 ja kleinspitzillä
ja pomeranianilla noin 2 : 4.)
Huulet: Tiiviit, eivät riippuvat eivätkä muodosta poimuja suupieliin.
Huulet ovat kauttaaltaan mustapigmenttiset, kaikilla ruskealla koirilla ruskeat.
Leuat/ Hampaat / Purenta: Leuat ovat normaalisti kehittyneet. Täydellinen
leikkaava purenta, jossa yläetuhampaat asettuvat tiiviisti alaetuhampaiden
eteen ja hampaat ovat suorassa kulmassa leukoihin nähden. 42 hammasta hammaskaavion
mukaisesti. Tasapurenta on sallittu
Posket Pehmeästi pyöristyneet, eivät ulkonevat.
Silmät: Keskikokoiset, mantelinmuotoiset, hieman vinoasentoiset
ja väriltään tummat. Silmäluomen reunat ovat mustapigmenttiset
muilla paitsi ruskealla koirilla, joilla ne ovat ruskeat.
Korvat: Pienet, korkealle ja melko lähelle toisiaan kiinnittyneet, kolmionmuotoiset
ja aina kärkeä myöten jäykästi pystyssä.
Kaula: Keskipitkä, leveästi lapoihin kiinnittynyt ja niskasta hieman kaareutunut. Ei löysää kaulanahkaa. Kaulassa on harjamainen kauluri.
Runko
Ylälinja: Pystykorvan ylälinja alkaa pystyista korvista ja
jatkuu pehmeänä kaarena lyhyen ja suoran selän yli. Tuuheakarvainen,
selän päällä oleva häntä peittää osan
selkää ja viimeistelee sivukuvan.
Säkä ja selkä: Korkea säkä sulautuu huomaamattomasti mahdollisimman
lyhyeen, suoraan ja kiinteään selkään.
Lanne: Lyhyt, leveä ja voimakas.
Lantio: Leveä ja lyhyt, ei luisu.
Rintakehä: Syvä ja selvästi kaareutunut; eturinta on hyvin
kehittynyt.
Alalinja ja vatsa : Rintakehä on mahdollisimman taakse ulottuva, vatsalinja
on vain hieman nouseva.
Häntä: Korkealle kiinnittynyt, keskipitkä ja erittäin runsaskarvainen. Häntä nousee heti tyvestä ylös- ja eteenpäin selän päälle ja tiiviisti sitä vasten. Kaksoiskierre hännänpäässä on sallittu.
Raajat
Eturaajat
Yleisvaikutelma: Eturaajat ovat suorat. Etuosa on melko leveä.
Lavat: Lihaksikkaat, tiiviisti rintakehään kiinnittyneet, pitkät
ja viistot
Olkavarret: Suunnilleen lapojen mittaiset ja noin 90 asteen kulmassa
niihin nähden.
Kyynärpäät: Kyynämivelet ovat voimakkaat ja kyynärpäät
tiiviisti rungon myötäiset, eivät ulko- eivätkä sisäkierteiset.
Kyynärvarret: Runkoon verrattuna keskipitkät, vankat, täysin
suorat ja takaosastaan runsashapsuiset.
Välikämmenet: Voimakkaat, keskipitkät ja 20 asteen kulmassa kyynärvarteen
nähden.
Käpälät: Mahdollisimman pienet ja pyöreät ns. kissankäpälät,
varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja selvästi kaareutuneet; päkiät
ovat vahvat. Kynnet ja päkiät ovat kaikilla muilla värimuunnoksilla
mustat, paitsi ruskealla tummanruskeat.
Takaraajat
Yleisvaikutelma: Takaraajat ovat hyvin lihaksikkaat ja kintereisiin asti
runsaskarvaiset. Raajat ovat suorat ja yhdensuuntaiset.
Reidet ja sääret: Reidet ja sääret ovat suunnilleen yhtä
pitkät.
Polvet: Polvinivelet ovat voimakkaat ja vain kohtuullisesti kulmautuneet,
koiran liikkuessa polvet eivät ole ulko- eivätkä sisäkierteiset.
Välijalat: Keskipitkät, hyvin voimakkaat ja alustaan nähden
pystysuorat.
Käpälät: Mahdollisimman pienet ja pyöreät ns. kissankäpälät,
varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja selvästi kaareutuneet; päkiät
ovat vahvat. Kynnet ja päkiät ovat mahdollisimman tummat.
Liikkeet: Tehokkaat, suorat, sujuvat ja joustavat.
Nahka: Tiiviisti rungonmyötäinen ja poimuton.
Karvapeite
Karva: Kaksinkertainen karvapeite: pitkä, suora ja pysty peitinkarva
sekä lyhyt, tiheä ja pumpulimainen aluskarva. Karvapeite päässä,
korvissa, raajojen etupuolella sekä käpälissä on samettista
eli lyhyttä ja tiheää, muissa osissa pitkää ja runsasta.
Karva ei ole aaltoilevaa, kiharaa eikä huopaantunutta, eikä se muodosta
jakausta selässä. Kaulassa ja lapojen kohdalla on tiheäkarvainen
harja. Eturaajojen takaosassa on runsaat hapsut, takaraajoissa on lantiosta
kintereeseen asti runsas karvoitus, häntä on tuuheakarvainen.
Väri:
mittelspitz: musta, ruskea,
valkoinen, oranssi, harmahtava ja muunvärinen
Muunväriset: Muunvärisiksi kutsutaan kaikkia alla mainitsemattoinia
muita värisävyjä, jotka ovat kermanvärinen, kerma-soopeli,
oranssi-soopeli, musta punaruskeinmerkein (black and tan) ja kirjava. Kirjavilla
tulee olla valkoinen pohjaväri. Mustien, ruskeiden, harmaiden tai oranssinväristen
laikkujen tulee olla jakautuneina yli koko rungon.
Musta: Aluskarvan tulee olla musta, myös ihon tulee olla tumma. Peitinkarva on kiiltävän mustaa ilman valkoisia tai muita värimerkkejä.
Ruskea: Kauttaaltaan yksivärisen tummanruskea.
Valkoinen: Puhtaan valkoinen, ilman kellertäviä sävyjä, joita usein esiintyy erityisesti korvien ympärillä.
Oranssinvärinen: Kauttaaltaan yksivärinen, ei tumma eikä vaalea.
Harmahtava : Hopeanharmaa mustin karvankärjin. Kuono ja korvat ovat tummat, kummakin silmän ympärillä on selvä vinosti silmän ulkokulmasta korvan uloimpaan kiinnityskohtaan kulkeva ohut musta viiva, ns. silmälasit; lyhyet, mutta ilmeikkäät kulmakarvat saavat aikaan selvästi erottuvan rajauksen ja varjostuksen. Harja ja lapoja myötäilevät värimerkit ovat vaaleat. Raajat ovat hopeanharmaat ilman mustia merkkejä kyynärpään tai kintereen alapuolella, lukuunottamatta vaaleampaa juovitusta varpaissa. Musta hännänpää. Hännän alapuoli ja housukarvat ovat vaalean hopeanharmaat.
Koko ja paino
Säkäkorkeus:
a) wolfspitz/keeshond 49 cm +-6 cm
b) grosspitz: 46 cm ±4 cm
d) kleinspitz: 26 cm ±3
cm
e) zwergspitz/pomeranian: 20 cm ±2 cm (alle 18 cm kokoiset yksilöt
eivät ole toivottavia)
Paino:
Joka
kokoluokassa painon tulisi olla suhteessa kokoon.
Virheet: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan
virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.
Vakavat virheet: Rakennevirheet; liian litteä pää , selvä
omenapää; lihanvärinen kirsu, huulet tai silmäluomet; hammaspuutokset.
Liian suuret, liian vaaleat tai ulkonevat silmät; virheelliset liikkeet;
puuttuvat pään värimerkit harmahtavilla koirilla.
Hylkäävät virheet:
Epätäydellisesti sulkeutunut
aukile; ylä- tai alapurenta; ulko- tai sisäkierteiset silmäluomet
(ektropium tai entropium); taittokorvat; selvät valkoiset laikut kaikilla
muilla yksivärisillä kuin valkoisilla yksilöillä.
Huom. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä
täysin laskeutuneina kivespussiin